MEIDÄN TARINAMME

Kaupunkilaislapsena en saanut hartaasti toivomaani koiraa, mutta koiraton lapsuuteni ei silti ollut, sillä ulkoilutin ja leikitytin naapureideni ja tovereideni koirat, spanielit, dalmatialaiset ja pystykorvat. Kesälomilla maaseudulla hoivaamisviettini kohdistui kaikkiin muihinkin eläimiin kotieläimistä villieläimiin.

Oman talouden myötä tulivat myös koirat, aluksi Kilvan kennelin komondorit, Unkarin kuvaz ja muut, joiden parissa kului aika perheen perustamisesta lasten kouluikään asti.

2000-luvun alussa taloutemme jäi hetkeksi koirattomaksi, mutta nopeasti perheemme yhteinen kaipuu koiriin heräsi. Etsin rotua, jonka kanssa lapsetkin pärjäisivät ja joka ei olisi kumpaakaan – ei liian naismainen eikä macho. Pienehkö, ”kassiin sopiva” koko oli myös tärkeää, sillä perheemme ei suunnitellut matkailevansa linja-autolla henkilöauton sijaan. Päädyimme pitkän harkinnan jälkeen skyenterrieriin, koiramaiseen koiraan, joka pärjää maastossa ja vedessä, ulkoilee mielellään, ja on lisäksi monipuolinen harrastuskoira. Sattumien kautta sain narttupennun (’Lady’, Skywatch’s Ice Flower), jonka myötä alkoi näyttely- ja kasvatustoimintani.

Meillä skyet ovat kaikessa mukana. Toimistotyössä ne seuraavat rauhallisina tilanteita, rakennustyömailla ne kiipeilevät telineillä, kalastamassa ollessa kohoa seuraa tiukasti usea silmäpari ja saalista vahditaan herkeämättä. Skyet ovat lasten mukana leireillä ja vaelluksilla. Koiramme matkailevat mielellään erilaisilla liikennevälineillä – julkisillakin kulkuneuvoilla. Vapaa-aikanaan ne nauttivat kesäpäivän lämmöstä apilantuoksuisella nurmikolla tai jahtaavat myyriä puiden varjoissa.

AJATUKSIANI KASVATUSTOIMINNASTA

Skyenkasvattajana olen vasta-alkaja. Ensimmäinen viiden yksilön pentueeni on syntynyt helmikuussa 2009. Omia ajatuksiani tuen rodun parissa pitkään kasvatustyötä tehneiden kasvattajien neuvoilla ja olen heidän antamastaan asiantuntija-avusta kiitollinen. Kiitos siis Hanna Granlund, Kirsi Sainio, Tuula Sorakari, Tuula Taipale ja Monica Weckström avustanne.

Tavoitteenani on kasvattaa fyysisesti, henkisesti ja sosiaalisesti terveitä rotutyypin mukaisia skyenterrierejä. Skyenterrierien ongelma on mielestäni niiden lukumääräisesti rajallinen populaatio, jonka vuoksi niitä uhkaa geneettinen köyhtyminen. Jalostusvalinnoissani etsin uusia linjoja ja suosin ulkosiitosta. Käytän siksi sekä kotimaisia että ulkolaisia uroksia.

Unelmieni skye on pitkän ja suoran ylälinjan omaava, tiiviit kyynärpäät ja suorat eturaajat omaava rintava, matala skye, jolla on hyvät takakulmaukset ja tasapainoiset, vapaat liikkeet. Skyen värillä tai korvien asennolla ei niin ole väliä, kunhan rodunomaisuus säilyy. Tärkeintä on kuitenkin luonne. Unelmieni skyen tulee omata sellaiset sosiaaliset ja henkiset ominaisuudet, että se sopeutuu yhteiskunnan alati muuttuviin vaatimuksiin ja on varma käytökseltään.

Omat skyeni kasvavat monilapsisen perheen keskellä takkahuoneessa elämän ääniin ja toisiin koiriin sosiaalistuen. Meillä vierailee nuortemme kavereita pentuja hellimässä. Omien nuortemme lähtiessä opiskelupaikkakunnilleen ja niiltä viikonlopuiksi kotiutuessaan pennut tottuvat eroihin ja uudelleen kohtaamisiin.

Seuraan kasvattamieni pentujeni kehitystä vielä niiden lähdettyä omiin koteihinsa ja olen aina valmis auttamaan kasvattieni omistajia koira-arjen haasteissa.